Salomonin tossut.

Ostin tuossa jo parisen vuotta sitten ensimmäiset Salomonin XA 3D Ultra GTXt ja pakko sanoa, että tyytyväinen olin ostokseen. Nyt ostin syksyllä toiset samanlaiset, koska eihän sitä hyvästä uskalla hypätä tuntemattomaan.
Kengäthän on Gore-Texit ja sietää hyvin jalan uppoamisen suohon tahi muuhun matalaan. Ei vuoda nauhoituksen tai kielen kohdalta. Paitsi. Kun kengät kuluvat pitemmän päälle käytössä, jalkapöydän päältä, mistä nauhoitus alkaa, rikkoontuu pinta ja vesi pääsee sisään. Nauhan alle pitäisi laittaa jokin vahvikelirpuke tai muu vastaava estämään kulutusta.
Todella monipuolisessa käytössä ovat kengät olleet: agilityssä, maastopyöräilyssä, vaelluksilla, pururatajuoksuilla ja muussa ympärivuotisessa lenkkeilyssä. Nykyisin en enää kyllä pyöräilessä käytä näitä, kun lukkokengät hankin, mutta niistä lisää myöhemmin.
Ensimmäinen pari oli itselläni kokoa 45 ja istui kuin hansikas. Ei heilunut turhia ja pystyi maastossa luottamaan pitoon. Nyt vahingossa ostin puoli numeroa isomman enkä huomannut tätä vasta kuin silloin, kun olin jo ulkona kenkiä käyttänyt eli meni vaihtokin siinä. Nyt sitten kengät on jo hieman tilavat eivätkä istu niin napakasti. Kyllähän minä kokeilin ja äitikin sitä jo toitotti, että pitää hyvin kokeilla, mutta eihän se siellä partiovarusteen lattialla tunnu samalta kuin metsässä.

Hola Suomi!

Tervetuloa uuden blogini pariin. Tässä ajattelin seurailla omaa liikkumistani ja sen mukana tulevia mielenilmauksia. Tarkoituksena olisi silloin tällöinen kertoa omia kokemuksia eri tuotteista, mitä tulee käytettyä liikkumisen apuvälineinä.
Tällä hetkellä harrastuspiireihin kuuluu aikalailla koiran kanssa liikkuminen lenkkeillessä ja pyöräily. Suksetkin tuli juuri ostettua, mutta eihän tuota lunta ole vielä tälle talvelle tullut enkä ajatellut putkeen mennä.

Viime kesänä tuli pyöräiltyä kotoa Liedosta Helsingin Vuosaareen viidessä päivässä 440 kilometriä. Tämä oli ensimmäinen pitempi matka pyörän selässä. Yöt meni teltassa, leirialueella ja kaverin luona. Siitä lähtien on jo uusi reissu kytenyt mielessä ja nyt sen voisi sitten jo ihan virallisesti sanoa, että ensi kesän tavoitteena on pyöräillä Ouluun. Matkaa tuonne tulisi jo 900 kilometriä, kun en ihan suoraa tietä mene, vaan suunnitelmissa oli kiertää Oulujärven kautta. Jossain syvällä takaraivossa kytee vielä ajatus pyöräillä Jäämerelle ja takaisin tai Etelä-Ranskaan. Matti Rämöä saa syyttää hieman tästä innostuksesta. Ensin kuulin toissa kesänä radiokuunnelmana Yle Puheelta hänen matkaansa Pohjois-Saharaan ja takaisin ja sen jälkeen ostin kirjana samaisen matkan ja myös matkan jäämerelle. Sieltä se idea sitten lähti.

Tosiaan ihan ensimmäinen kerta, kun mitään blogia pidän, joten ei kannata kummoisia tekstejä odotella tai ihmetellä muita kummallisuuksia. Vinkkejä otetaan vastaan.