sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Liedosta Itä-Helsinkiin päivä 3

19.07.2013 Tammisaari - Raaseporin linna - Inkoo - Siuntio 78km / 238km

   Kolmas päivä herätti aamuunsa jo noin kuuden aikaan pienellä vesisateen ropinalla teltan pintaan. Olin pystyttänyt telttani ison tammen alle, mutta eihän se lehvästö suojannut kuin suoralta sateelta. Lehtien pinnoilla pisarat kasvoivat isommaksi ja paukuttelivat suurempina teltan kattoon. Ropinaa kesti onneksi vain hetken ja sain nukkua vielä tovin.

Aamutoimien lomassa söin puuroa ja seurustelin hieman muiden matkalaisten kanssa, kun olivat hyvin kiinnostuneita peräkärrystäni ja aurinkolaturista. Taivas näytti jo tässä vaiheessa päivää aika epävakaiselta, sadetta ripsottelikin välillä ja ukkonen kuului kauempana. Siinä tavararoiden kasauksen lomassa ankkaperhekin kävi jokaiselta seurueelta anelemassa ruokaa.

 

Örmnäsin ankkaperhe aamupalaa etsimässä.
Matkaan lähtiessäni moikkasin muita pyöräilijöitä ja suuntasin pois Tammisaaresta Bäggööntietä pitkin kohti Raaseporin linnaa tai oikeastaan sen jäljellä olevia rauniota. En ollut kuullut kyseisistä rauniosta aikaisemmin mitään ja odotukseni olivat jokseenkin pienet. Bäggööntieltä käännyin Västervikintielle, joka matkalla muuttui Norrbyntieksi ja Köpbölentieksi ennen liittymistä hieman isompaan tiehen, joka vei lähemmäs raunioita. Tuollaiset pienet tiet ovat mukavia ajelemiseen. Ei hirveästi liikennettä ja maisematkin ovat kivoja, kuten alemmassa kuvassa näkyy. Jos tuollaisella tiellä sattuu liikennettä näkemään, se kyllä hidastaa kohdalla hienosti. Tästä voi muut pyöräilijät olla hieman eri mieltä, koska noilla pikkuteillä usein ajetaan rallia eikä välttämättä huomata selvästi hitaampaa pyöräilijää. Kuten jo aikaisemmin pohdin voi syynä olla tuo perässäni tuleva peräkärry, joka aiheuttaa hidastamista?

Norrbyntiellä
Yllätys oli suuri, kun pääsin Raaseporin linnanraunioille. Olin odottanut jotain pientä puolen metrin korkuista kivimuuria, mutta täällähän tönötti kallion päällä isokin linna. Tässä vaiheessa kaikki etelä-Ranskan linnamailla käyneet haukottelevat ja toteavat, "nämä on niin nähtyjä" ja "voiko tuota edes linnaksi sanoa." En laita tänne enempää kuvia linnasta, vaikka paikka tuli hyvin kierrettyä ja kuvattua, koska ajattelin, että onpa muilla sitten mukavampaa mennä, kun ei ihan kaikkea ole netistä nähnyt.
Raaseporin linnanrauniot
 Mutta hieman voin linnan tarinaa kertoa: Linna on todennäköisesti rakennettu 1300-luvun loppupuolella. Ensimmäinen maininta linnasta on vuodelta 1378. Bo Joninpoika Grip rakennutti paikalle muurit 1360 - 1370. Aikoinaan linna on rakennettu saarelle ja vesi on ympäröinyt sitä. Maannoususta, Helsingin ja Tammisaaren perustamisien takia linnoitus hylättiin vuonna 1553. Paikalla on käyty useita taisteluita ja linna vaurioitukin pahasti. Nykyisin paikka on restauroitu mielestäni hyvin ja kiertäminen oli mukavaa samalla lueskellen opasvihkoa. Paikalla toimii myös Suomen suurin ruotsinkielinen kesäteatteri ja kesäkahvila Linnanvoudin tupa, josta ostinkin hippasen hyvää kinkkukiusausta. Kahvilassa työskennelleet tytöt eivät oikein aluksi ymmärtäneet kysymyksiäni johtuen todennäköisesti vahvasta Oulun murteestani ja siitä, että tytöt olivat suomenruotsalaisia, mutta hieman selkeytettyäni puhettani sain ruokaa eteeni.


Hyvän tovin kulutettuani aikaa linnan piirissä jatkoin matkaani eteenpäin. Jo linnassa kierrellessäni yli pyyhkäisi pieniä sadekuuroja, mutta en odottanut ihan näin synkkiä pilviä tielleni, mitä kohta eteeni tupsahti. Sadekuuro tuli niin nopeasti päälle että juuri ehdin vetäistä takin päälle. Takki ei ollut kuitenkaan varsinainen sadetakki, joka olisi kyllä ollut kärryssä, vaan Haltin vettä hylkivä takki, jonka vedeltä suojaava pinta ei tässä vesimäärässä kauaa auttanut. Hyvin se kyllä piti minut lämpimänä vaikka sadekuuroja tuli koko päivän ja vettä tuli kuin Esterin peräsimestä välillä.

Synkäksi vetää. Kohta kastuu.
Inkoota kohti pyöräillessäni sateita tosiaan tuli ja autoilla ajelijat vain nauroivat minulle, kun olin niin märkä. Mutta mikäs siellä pyöräilessä, kun matka taittui kivasti, ei ollut kylmä ja pyörä toimi. Ei se "pieni" vesisade mitään haittaa.
Olin suunnitelut reittini menemään pieniä teitä ja tiet olivatkin sitten hiekkaisia ja nyt hyvin märkiä. Tieni vei Höstnäsintieltä Sigensintielle ja sitä kautta takaisin isommalle Fagervikintielle. Tarpeeksi kauan, kun ajelee moisella tiellä, ei se voi olla vaikuttamatta vaihteistojen toimintaan. Rattaat olivat täynnä märkää hiekkaa ja rutisivat siihen malliin, että huoltoa pitäisi tehdä. Olin kuitenkin unohtanut kettinkiöljyn kokonaan matkasta! Miten voi moisen unohtaa kokonaan.



Vesisateen jälkeinen tuoksu huumaa

Kuraa lentää.
Fagervikin tiellä tuli vastaan Fagervikin ruukkialue. Nyt jälkikäteen, kun katselin netistä tietoja Fagervikistä, olisi pitänyt kyllä pysähtyä ja ihmetellä täälläkin, mutta mieli märkänä ja keho kiireisenä pyyhälsin vain ohitse. Takana oli jo Raaseporin linnan kierto ja tarkoitukseni oli päästä Siuntioon asti samana iltana.

Fagervikin ruukkia.
Fagervikintietä pitkin jatkoin vesisateissa kohti Inkoota. Inkoon kirkolla näin mielenkiintoisen liikennemerkin, jota hihittelin yksin mielessäni ja pitihän siitäkin räpsäistä kuva. Pyöräparkki invalideille? Taisi merkki kyllä tarkoittaa edessä olevaa kahta autopaikkaa, mutta nauratti se silti.
Pyöräparkki invalideille?
Inkoon kaupalla laittelin tavaroitani hieman ja putsasin pyörääni kurasta. Siinä samalla jokin paikallinen vanhempi nainen tuli huutelemaan, että mikähän hänen pyöränsä jarruissa on vikana vaikka juuri Jorma ne korjasi. Jorma oli kieltänyt käyttämästä edessä olevaa käsitoimista jarrua, koska palojen keskitys oli vinossa. No pitihän sitä neitoa hädässä auttaa ja siirsin palat pois vanteelta hinkkaamasta ja neuvoin samoin kuin Jorma, että jos hän vielä jarrua painaa, osuvat palat taas vanteelle ja jäävät siihen hinkuttamaan. Ostosten jälkeen tuli muutama paikallinen parikymppinen haastattelemaan minua peräkärrystä ja yksi haaveleikin ostavansa kauppareissulle moisen, kun ei autoa omistanut, tarakalle ei paljoa mahdu ja repussa ostokset painavat paljon.
Inkoosta lähdettyäni taivas aukeni taas. Suuntasin kohti Tähtelän kylää ja sieltä Rankilantietä kohti Siuntiota. Maisemat olivat perinteistä maaseutumaisemaa, viljavaa peltoa ja isoja puutaloja siellä täällä. Mieli lepäsi vaikka takki oli märkä ja alkoi jo hieman tyhjetä. Siuntioon päästyäni katsoin kartasta lähellä olevan jonkinmoisen majapaikan. Lähellä oli myös Rantasipin kylpylähotelli, mutta ajattelin, että tulee todellakin halvemmaksi majoittua majoitukseen  kuin hotelliin. Majapaikalle vei kilometrin pituinen piiitkä nousu. Matkalla katselin tiestä lähtevää pientä tietä jonka katveeseen olisi voinut teltan pystyttää. Nousun aikana yritin myös katsella liikennemerkkejä majapaikkaan, mutta mitään en löytänyt. Googlekin osasi vain kertoa, että paikalla on kyllä ennen toiminut majoitus, mutta nykyisin paikalla toimii jokin nuorten alkkisten hoitola. Tästä kyrsiintyneenä laskettelin mäen takaisin alas täyttä häkää ja päätin mennä kylpylähotelliin, maksoi mitä maksoi.
Rantasipissä olinkin jo aika sipissä. Hotelliin kirjautuessani olisin saunaan päässyt vielä tunniksi, mutta kylpyläpuoli oli mennyt jo puoli tuntia aikaisemmin kiinni. Ajattelin, etten väsyneenä jaksa kiirehtiä enää saunaan vaikka olisi se poikaa tehnyt, vaan meninkin vain kuumaan pitkään suihkuun, pesin samalla ajovaatteitani lavuaarissa ja laitoin ne pyyhkeiden kuivaustelineeseen kuivumaan. Illalliseksi kävin vielä ravintolassa syömässä pihviä ja juokasin pari todella hyvää olutta. Uni puhtaissa lakanoissa ja pehmeässä sängyssä tuli helposti.