Pyöräillen Liedosta Ouluun kesäkuussa 2014

Tarkoitukseni oli tähän kirjoitella hieman alkutekstejä ennen reissua, mutta olenkin niitä kirjoitellut jo tuossa aikaisemmin blogiini, joten käydäänpä suoraan asiaan.

5.6.2014 Lieto - Aura - Oripää - Alastaro - Huhtamo 85km / 85km

 Ilma oli hieno, poutainen ja lämpötilakin oli jossain 23 asteen hujakoilla. Suunnitelmissani oli ajaa kahdessa päivässä Hämeenkyröön mökille, jossa pitäisin heti ensimmäisen välipäiväni. Lähtöä ei painaneet vanhat vaivat ja pyöräkin oli juuri käynyt huollossa, joten ei kun menoksi.

Alkumatka olikin tuttua kotiseudun pyöräteiden ajelua kohti Auraa, josta alkoikin uusi ja tuntematon.
Kuitenkin ennen Auraa ajellessani tovin Vanhaa Tampereentietä, joka kulki Aurajoen uomaa seuraillen, ihastelin maaseutumaisemaa.

Aurajoen vierustaa

Ilman lämpötila oli sen verran korkea, että vaikka ajoin shortseissa ja lyhyt hihaisessa ajopaidassa, hiki virtasi jo hyvin, vaikken ollut ajanut vielä kuin parikymmentä kilometriä. Päätin pitää ensimmäisen tauon ja paikaksi tuli pieni Kirkonkulman kirjasto. "Asiaton oleskelu kielletty" kertoi kyltti minulle, mutta olihan minulla tärkeää asiointia kirjaston pihalla, kun söin patukkaa ja venyttelin hieman. Tässä vaiheessa matkaa vielä muistin kiropraktikon opit, että kannattaa pitää taukoa vähintään tunnin välein, jotta kropassa liikkuu nesteet muuallakin kuin jaloissa eikä tule mitään jumeja niin helposti.

Ensimmäinen taukopaikka

Auraan päästyäni ylitin nykyisen ison Tampereentien ja jatkoin matkaani pientä Turuntietä. Matkalla ei paljoa ihmeellistä näkynyt, maaseutua ja välillä kyliä, joissa oli myös pyöräteitä, jotka seurasivat teitä ehkä kilometrin ja sitten katosivat. En useinkaan vaihtanut pyöräteille matkan aikana juuri tästä syystä. Helpompi ajaa autotiellä, kun ei ikinä tiedä kuinka kauaa pyörätie jatkuu, viekö se jonnekkin hukkaan tai onko se ihan surkeassa kunnossa.

Ensimmäisen aterian vietin koulun pihalla katoksen alla. Mikäs parempi paikka kuin koulun piha, koululaiset lomilla, joten tuleepahan kesälläkin moiselle käyttöä. Paikkavalinta ei ihan osunut nappiin, kun katoksen alla myös tupakoijat olivat tykänneet olla ja paikalla haisi ihan tuhkikselle. En viitsinyt vaihtaa enää paikkaa, kun juuri asettuessani paikalle alkoi hieman ripsoitella vettä taivaalta. Trangia tulille, pussipasta ja soijarouhe lämpiämään. Ai että, tätä tuleekin sitten matkalla syötyä. Sinolin käryistä tulee aina mieleen armeija-ajat, jossa valmistettiin leireillä ruuat myös trangialla.

Kouluruokailu on ihan hyvää

 Maha täynnä jatkoin matkaani kohti Oripäätä. Oripään lentokentän vieressä olin aluksi ajatellut viettää ensimmäisen yöni, mutta polkemisen kulkiessa jatkoin matkaani eteenpäin kohti Alastaroa.
Alastarosta tulee mieleen ensimmäisenä Alastaron moottorirata ja mietinkin, että kylillä varmaan pyörii pelkästään amiksia teini-DX:iensä kanssa, mutta ennakkoluulot pettää. Alastarossa menin paikalliseen kauppaan ostoksille ja kyselin hyllyjä täyttävältä myyjättäreltä, missä voisin täyttää tyhjentyneitä vesivarantojani. Myyjätär vei minut takahuoneeseen, jossa sain pullot ja juomapussin täyteen. Jotenkin ihmeellistä ja outoa päästä vain henkilökunnan alueelle. Kiitin nätisti, poistuin ostoksieni kanssa pihalle evastämään.

Tällaista matkamaisemaa tuli nähtyä.

Tähän väliin täytyy kyllä hieman manata noita pikkukylien pyöräteitä. Aivan hirveässä kunnossa, mutta kun ei viitsi ajella autotiellä, kun kylissä usein tuo liikenne on hieman vilkkaampaa enkä karavaanini kanssa ole se nopein tiellä kulkija Ja huonoon tienpintaan lisättynä risteyksien kivetykset ovat jotain järjetöntä. Kyseessä on kuitenkin pyörätie, joten pyörällä pitäisi päästä etenemään suhteellisen vaivattomasti risteyksen yli, mutta 10 sentin pudotus ja toisella puolella tietenkin 10 sentin koroke ei ole kovin sujuvaa. Niin ja keskellä saattaa olla vielä liikenteenjakaja, jossa on myös omat korotukset. Suomen kansasta noin prosentti on heikko näköisiä tai sokeita ja näistäkin 70 % on yli eläkeiän ohittaneita, jotka eivät tuolla ulkona varmasti enää sohi valkoisen kepin kanssa. Kivetykset kyllä ymmärrän toki tässä mielessä, että valkoisella kepillä tuntee sen risteyksen paremmin, mutta jotain tolkkua tässäkin saisi olla. Eipä noista pyörätuolillakaan varmasti kovin helppoa ole mennä.

Alastarosta jatkoin vielä noin tunnin matkaani Huhtamoon tai oikeastaan pysähdyin jo hieman ennen, kun huomasin tien sivussa hyvän telttapaikan. Katselin vanhaa autiotaloa ja sinne vievää pusikoitunutta tietä, että tuolla ei varmasti tule häirityksi. Lähdin työntämään pyörääni kohti taloa, mutta en päässyt kovin pitkälle, kun jouduin jo kääntymään takaisin. Polku oli liian umpeenkasvanutta ja epätasaista. Näissä tilanteissa pyörässä sivulaukut olisivat kätevämmät. Pääsisi huonompiakin polkuja taluttaen eteenpäin, nyt perävaunun matala maavara otti heti kiinni.
En ajanut kovin kauaa eteenpäin, kun huomasin toisen ja parempi kuntoisen sivutien. Tässä oli traktori käynyt joskus tyhjentämässä maakuormaansa, joten laitoin teltan pystyyn maankaatopaikan viereen nokkospuskien ja pajukon väliin.
Ajattelin hieman pumpata lisää ilmaa takarenkaaseen tässä vaiheessa, kun näytti matkalla, että hieman lytyssä rengas kulki. No siinä sitten otin minipumpun käteeni ja aloin pumppailemaan. Parin pumppauksen jälkeen alkoi suhina. Mietin, että mitäs pirua. Ilmojen valuessa pihalle tajusin, että sisäkumi oli murtunut venttiilin juuresta eikä moista vuotoa paikalla saa paikattua. Viskasin pumpun takaisin kärryyn ja manailin, että parempi mennä vain makuupussiin ja vaihtaa sisäkumi aamulla.
Tälle retkelle otin ensimmäistä kertaa vihon mukaan, jotta voin pistää hieman muistiinpanoja ylös paivän tapahtumista, mutta nyt kirjottaessa tuntuu siltikin hieman siltä, että jotain kuitenkin unohtuu tai teksti ei pulppua syövereistäni ihan niin helposti. No ehkäpäs se tästä, kun pääsee vauhtiin taas.
Uni ei tullut kovin helposti. Ensimmäinen telttayö tienposkessa, joten tuli sitä kuunneltua kaikkia urahduksia ja murahduksia mitä lähistöltä kuului ja varsinkin sitä linnunlaulua, joka ei missään vaiheessa vuorokautta pahemmin hiljene. Uni kuitenkin tuli jossain puolenyön tietämillä, mutta nukuin kyllä aika katkonaisesti.

Kesälle lisää pyöräilyä.

Nyt, kun pahasti näyttää siltä ettei kesälomaa ole enää minulla jäljellä, niin päätin, että käynpäs sitten osallistumassa pariin pyöräilytapahtumaan. Ensin olisi tarjolla Jämi84 ja sen jälkeen Myllyn pyöräily. Molemmissa tapahtumissa olisin ihan ensikertalainen eli lähtisin vain katselemaan ja kokemaan tapahtumapyöräilyä. En ole edes paikallisissa pyöräilyjoukoissa vielä heittänyt yhteislenkkejä.

Jämiin on aikaa enää parisenkymmentä päivää ja täysjoustoni on vieläkin huollossa. Tulee hieman kiire saada pyörään tuntumaa, kun viimeksi Cubella ajanut talvella työmatkaa. Vein jousituksen huoltoon Raispoon mistä lähettivät osat sitten Tampereelle huollettavaksi. Nyt odottelen vain milloin on aika.
Itse matka tuntuu pitkältä, mutta reittiesittelyissä ja kokemuksissa on kerrottu, että reitti on helppokulkuista eli luulisin hyvin selviäväni. Tarkoitukseni on siis osallistua tuohon päämatkaan eli 84km. Mitään tavoitetta ei ole, muuta kuin, että pääsisi maaliin.

Myllyn pyöräilyyn onkin aikaa vielä hieman enemmän ja matkaksi siellä valikoitui tuo Isomylly, joka on 86 kilometrinen. Mietin kyllä vielä, että vaihtaisinko matkaa Jättimyllyyn eli 135 kilometriseen, mutta en tiedä oikein millaista vauhtia tuolla kuuluisi pitää. Toisaalta tuo Ison matka on reipas päivälenkki ja toisaalta näissä tapahtumissa voisi pistää itsensä rajoille ja ajaa pitemmälle, kuin tavallisena sunnuntaina.

Kerronpas sitten myöhemmin miten kävi. Ja toki kiinnostaa muiden kokemukset moisista tapahtumista!