Oulua kohti.

Huomenna se aika sitten koittaa, kun aion polkaista Ouluun, tuohon toiseen kotikaupunkiini. Syntyjään olen turkulainen, mutta 21 vuotta Oulussa asuneena oululaisuus pysyy minussa aika pitkään vielä. Edessä on siis noin 900 kilometriä, minkä ajattelin taittaa noin kahdessa viikossa. Tällä kertaa lupasin itselleni, että saan pysähdellä ihmettelemään maisemia tai syömään vaikka jäätelöä, jos siltä tuntuu.

Tavaraa kertyi peräkärryyn 36 kiloa, mikä taitaa olla kyllä ihan liikaa, mutta opinpahan mitä en seuraavalla kerralla tarvitse mukaan. Tuossa määrässä on noin viikon ruuat, vaikka kauppojahan luulisi matkalla tulevan vastaan. Pyörään ostin peilin, jotta nään ilman pään kääntelyä takaa tulevat autot. Saa nähdä pysyykö se kuinka kauan ehjänä. Uudet pyöräilykengätkin piti ostaa, mutta rahanpuutteen vuoksi jätin ensi kertaan. Nykyiset kengät kun ovat kapeammalla lestillä ja aiheuttavat varpaiden puutumista. Laitoin myös hieman lyhyemmän ohjainkannattimen, kun tuntui, että joutuu hieman kurottelemaan kahvoille eli noille jarrujen luona oleville tapeille.

Tässä vielä suunniteltu reitti kartalla:

Pienet jännäkakat tässä on päässyt jo tulemaan, mutta eiköhän sekin helpotu, kun satulaan pääsee. Sen jälkeen vaivana taitaakin olla puutunut ja hiertynyt takamus ja väsyneet spaghettijalat.

Toripolliisilla tavataan!